Kartano von Oxhorn on aikamoinen näky. Kun viimein pääset parillisista teräsporteista sisälle ja lakkaat ihastelemasta marmorisia hevospatsaita portin molemmin sivuin, näet suuren tumman kartanorakennuksen. Kartanossa on hurjan paljon huoneita, joten vierasmajoituskin onnistuu tarvittaessa. Etupihalla on hiekkatie, joka menee kahden kilometrin päässä olevalta ajotieltä aina kartanon ulko-oven eteen, kiertäen marmorisen suihkulähteen. Hetken mietit, onko tämä se kohta elokuvasta, kun sinun pitäisi juosta. Älä huoli, von Oxhornin kartano ei ole elokuvien kauhukartano, jossa yritetään koko yö kiljuen päästä ulos, kun kaapeista lentää esiin vampyyreitä ja muita kauheuksia.
Takapihalla on kaksi tallia; 20-paikkainen tuntihevostalli, jonne sijoitetaan viisi yksityistä ja viisitoista tuntihevosta, sekä 10-paikkainen kilpahevostalli. Molemmissa talleissa on varustehuone, tilavat ja ikkunoidut karsinat, sekä kaksi pesukarsinaa. Tuntihevosten tallissa on myös hoitajien kaapit ja suihkutilat, sekä pieni kahvio. Tuntihevosten tallin satulahuoneessa pidetään tuntilistaa, jonne myös ilmoitetaan aina tunnit, joilla on tilaa, sekä ratsukot tunneille, joilla on osallistujia. Kahviosta saa juotavaa tai pientä purtavaa. Leirien ja useamman päivän kestävien kilpailuiden aikana ruoka ja juoma tarjotaan suoraan kartanon keittiöstä ilmaiseksi.
Tarhat ovat alempana, lähemmäs järveä, mutta vieläkin suojaisemmassa paikassa, kuin maneesi. Tarhoja on 11 kappaletta ja ne ovat ruohopohjaisia. Laitumet taas löytyvät kun lähdetään 1,5 kilometriä etelään järven reunaa pitkin, missä ne ovat suojaisassa paikassa, aivan kuten tarhatkin. Laitumia on kolme, mutta ne ovat yleensä ainoastaan kilpahevosten käytössä niiden laidunkautena toukokuun 1. aina kesäkuun 30. päivään.
Pihalla on myös puutarha ja marmoripaviljonki, jossa on miellyttävää istua lämpiminä kesäpäivinä katselemassa kaunista puistoa ympärillä. Maneesi sijaitsee järven lähistöllä, kun lähdetään maastopolkua länteenpäin. Maastopolku ei ole jyrkkä, mutta alamäki on aika pitkä. Järvellä voi uittaa hevosia lämpiminä päivinä. Kaksi kenttääkin on olemassa, mutta nekään eivät ole tallipihalla, vaan niille päästään, kun lähdetään lounaaseen jyrkästi ylöspäin vierittävää polkua. Kentät ovat molemmat puiden suojissa, eikä niitä näe tallilta. Siitä huolimatta ne ovat alle kolmen kilometrin päässä. Kilpailut pidetään yleensä maneesissa, sillä sen näkee tallilta asti.
Maastoreitit yhtenevät useasta kohtaa, joten mahdollisuuksia on monia. Käytetyimpiä ovat kuitenkin Reitti Salainen, Järven tuhkimo ja Villi preeria. Kukaan ei ole ihan varma, kuka nimet on keksinyt, mutta ne ovat olleet käytössä jo satoja vuosia alueella. Reitti Salainen ei ole suinkaan salainen, se vain kulkee tiheässä puukasvustossa kapeilla reiteillä, eikä siellä kannata aloittelijoiden mennä. Järven tuhkimo kiertää koko järven vajaassa neljässä tunnissa. Villi preeria kulkee molempien ratsastuskenttien ohi korkeaan osaan metsää ja menee aukean niityn ohitse, jolla yleensä laukataan ohjatulla maastotunnilla. Vaelluksilla yleensä käytetään Vuorten valloittajaa, mutta sille on ehdottomasti kielletty lähteä ilman jotakuta tallin henkilökunnasta, sillä reitti kiertää pienen vuoriston, jossa ihmisiä on ennenkin loukkaantunut, sillä polku on paikkapaikoin kapea ja pudotus on joissakin kohdissa usea metri.
